Sudesta, eli Metsäkoirasta tehdään medioissa usein erityinen yhteiskunnan vihollinen ja uhka. Susi pelottaa myös ihmisiä ikään kuin lähtökohtaisesti. Yhtenä syynä ovat vanhat uskomukset ja sadut, joissa susi joutui aina ottamaan pahiksen roolin. Kolme pientä porsasta oli ahtaalla suden kanssa, mutta onneksi kolmas keksi rakentaa talonsa tiilestä. Tarina Punahilkasta, joka matkaa metsän halki isoäidin luokse on myös kaikille tuttu. Sadun lopussa susi syö koko isoäidin, jonka pelastajaksi lopulta löytyy lähistöllä työskennellyt metsuri (halonhakkaaja). Todellisuudessa susi on Suomessa viimeksi tappanut ihmisen tiettävästi 1880-luvulla. Aikaa tapahtumasta on kulunut 130 vuotta. Tällä välin tästä metsäkoirasta kesytetty tavallinen koira on tappanut useita ihmisiä. Nämä tilastot olisi hyvä joskus julkistaa. Muita eläimiä sudet ovat verottaneet, mutta sitähän tekevät myös ihmiset. Suden elämisen olosuhteita on ihmisten toimesta runsaasti muutettu ja luontaisia kasvuympäristöjä ei susille tahdo enää löytyä. Periaatteessa tämäkin on loppulaskussa ihmisten aiheuttama olosuhde. Ne harvat sudet, jotka vielä löytävät elinpaikkoja ihmisten jäljiltä eivät ole todellinen uhka maaseudulla. Todellinen uhka on esimerkiksi maaseudun elinvoiman puute ja siitä aiheutuva poismuutto. Riski joutua suden uhriksi on äärimmäisen epätodennäköinen tapahtuma Suomessa. Paljon todennäköisempää on saada turpaan entisiltä talviurheilijoilta kadulla, kuin joutua suden hampaisiin. Kannattaa myös muistaa, että turvallisuuden tunne on aina pään sisällä oleva asia. Kuka pelkää Paulaa ja kuka ei pelkää. Ympäristöä on aina hyvä tarkkailla, mutta ei nostaa siitä mieleen epätodellisia uhkia.
