Kussan ja tantun kääntöpiirillä

Vierailin Seinäjoella. Kolme kokonaista päivää rakennusvalvontakurssilla, josta ei sen enempää. Matka Kaustiselta Seinäjoelle on rapiat sata kilometriä. Tämä oli tuttu paikka, olen vieraillut täällä ainakin sata kertaa ja matkalla etelään ajanut toiset sata kertaa junalla ohi. Yövyin keskustassa sijaitsevassa, erään ravinteliketjun hotellissa kaksi yötä. Kurssikin pidettiin siellä. Käytännössä olin sisäruokinnassa kaiken aikaa. Kerron kuitenkin jotakin iltajaloitteluistani ja tekemistäni havainnoista.

Seinäjoen keskusta on kompakti paketti. Kaikki on siinä ja lähellä. Kysymys on rakennustihentymästä joen varrella. Varsinainen Seinäjoki levittäytyy sitten muualle asunto- ja elinkeinoalueineen. Näistä tihentymistä ei sen enempää. Tiedän kuitenkin olleeni vanhan kauppalan keskustassa. Kävin parturoimassa tukkani kivijalkaliikkeessä. Pyysin kahta milliä, mutta kolme milliä voitiin vain luvata. Suostuin. Nuori nainen oli koneineen hieman kovakourainen. Hetken häivähdys kävi mielessä armeijan parturista. Tilannetta pehmensi yllättäen tarjottu pesu päälle. Se poisti loput piikit joita muutoin jäisi miljoonien hiuksien sisälle oleilemaan. Lopputulos oli hyvä ja toivottu. Lähituolissa naiselle tehtiin värjäystä. Keskustelu kulki alennusmyynneistä ja murresanana bongasin ”tantun”, joka on naisen asu, hame tai leninki. Kaustiselta josta olin tullut, nimitys vastaaville on ”kussa”. Ihmettelin kuinka pieni maantieteellinen siirtymä muuttaa saman asian nimityksiä. Mitä vastikkeita löytyisi muualta Suomesta. Näistä voisi vaikka tehdä tutkimuksen yliopistoon. Havaitsin olevani kussan ja tantun kääntöpiirillä.

Ilmassa oli pakkasta, mutta se ei Seinäjoella paljon haitannut. Täällä on paljon kauppakeskuksia, joissa voi kävellä lämpimässä sisällä korttelissa toiseen. Pienet siirtymät johdattelevat sinut pian toiseen kauppakeskuksen ja edelleen. Huomaat olevasi pian keskustan reunoilla. Lakeuden risti näkyy tuolla ja siellä on Aalto-keskuskin, joka tarkoittaa mm. kaupungintaloa, teatteria ja mainittua kirkkoa. Suunnittelijana Alvar Aalto, pohjalaissyntyisiä hänkin oli. Toki. Ulkosiirtymien aikana bongaan katukahvilassa istuvan Vesa-Tapio Valon. Tuttu mies olisi, mutta istuu ja keskustelee. Kahvilan jokainen tuoli on täynnä, en nyt taida mennä häiritsemään.  Tämä Vesa-Tapio on mainitun teatterin vetäjä ja on kaustislaissyntyinen, mainitaan se nyt pakollisena tässä. Itse olen Evijärven Särkikylästä. Palattuani huomaan kauppakeskuksista tarttuneen mukaani kolme kirjaa (miksi olen heikkona kirjoille) ja pari vaatekappaletta, eli rättejä. Opin, että näiden kauppakeskusten tarkoituskin on mennä sisälle tyhjin käsin ja tulla ulos parin kassin kanssa. Näinhän se vanhassa kauppalassa pitääkin olla.