Ollessani pikkupoika luin
seikkailukirjoja. Erämaaseikkailut kiinnostivat ja lainaston kokoelmat olivat
pian loppuun kaluttuja. Jack Londonin erämaakertomuksista jäivät mieleen kirjan
hahmojen käyttämät lumikengät. Sellaiset kun saisi joskus alleen. Kantohangilla
on tullut käveltyä ja metsäsuksilla hiihdettyä, mutta lumikengät ovat
odottaneet vuoroaan. Tänään sitten tein ensimmäisen lumikenkäretken Kaustisen
Silvolan alueelle. Kyse ei todellakaan ole mistään erämaisesta alueesta, mutta
maasto soveltui hyvin kenkien testaamiseen ja tuntuman hakemiseen. Hankkimani kengät ja
niihin kuuluvat sauvat ovat perusvälineitä. Kengissä on alumiinirunko ja ne
ovat muovirakennetta. Kenkien pohjassa on piikkikuvio, joilla saa hyvän
otteen lumeen tai jäähän. Sauvat antavat tasapainotukea ja itseluottamusta.
Retkeni kesto oli reilut kaksi tuntia.
Ilmassa oli pakkasta aamupäiväisen lähdön aikaan reipas 15 astetta. Kohtalaisen
kylmä ilma varmisti sen, että lumen pinta oli riittävän kovaa tai ainakin kovempaa kuin pienemmillä asteluvuilla. Ilma oli lähes tuuleton ja monella tapaa
ensimmäiseen kertaan ihanteellinen. Kerrospukeutuminen piti
kylmät loitolla. Lumikenkien saappaiksi valitsin vuorilliset nahkasaappaat.
Lumikenkien kiinnitykset saappaisiin olivat napakat. Tuntui kuin lumikengistä olisi
tullut osa kehoa.
Ensimmäiset askeleet lumelle
olivat varovaisia. Hiljalleen aloin luottaa niiden kantokykyyn. Taakse jääneet
jäljet näyttivät, kuin Aku Ankka olisi taapertanut lumessa. Asutusalueen
lähistömetsästä löytyi polku, joka on ilmeisesti koiran ulkoiluttamiseen
tarkoitettu. Tällä polulla tai metsäautotiellä meno ei tuntunut niin hyvältä,
kuin kantavan hangen päällä. Hangen päällä kengillä saikin aikamoisen
vauhdin aikaiseksi. Kävelyn juju alkoi hiljalleen löytyä tai oivallus siitä,
että tämä on vain yhdenlaista kävelyä. Jalkoja tulisi vain nostaa korkeammalle
ja tämä korostui erityisesti metsäosuuksilla, joissa erilaiset risukasvannot
vaikeuttivat etenemistä.
Lumen laatu näyttää myös
vaihtelevan, riippuen maaston sijainnista auringon suhteen (jota
tosin ei näkynyt kuin vilaukselta). Hanki saattoi alla yllättäen pettää ja
ilman valppautta kaatuminen olisi ollut mahdollista. Rinteen nousu
lumikengillä oli helppoa ja samoin erilaiset poikkeamat reitiltä.
Eläinten jälkiä oli lumikenkien avulla mukava seurata. Melkoista ääntä kengät
tuottivat, joten mahdolliset eläinkohtaamiset ovat varmaan
harvinaisia. Valokuvaamisessa kengistä on apua, kun niillä pääsee vaikeisiin
maastopaikkoihin, jonne ei suksilla olisi menemistä. Puolivälissä reittiä pidin
tauon ja riisuin lumikengät pois saappaista. Huomasin kauhukseni varpaiden olevan
aika tavalla kohmetuksessa. Tilanne parani hieromalla varpaita villasukan läpi.
Oivalsin, että tähän sisältyy pieni vaara huomaamattomaan jalkojen
paleluttamiseen. Termospullollinen kuumaa kaakaota antoi energiaa.
Paluumatkalle osui pellonsyrjää, jota oli nopea edetä. Taivaalla kierteli
helikopteri. Miltähän menoni näyttää helikopterista käsin ajattelin? Tältä
hirvestä mahtaa tuntua, kun se joutuu mukaan helikopterilaskentaan. Pakkanen oli
palatessani laskenut 9 asteeseen, tuuli oli noussut ja taivas oli
puuroutumassa.
Jälkituntuma oli hiihdon ja
kävelyn tapainen. Kyseessä on ilmeisen monipuolinen liikuntasuorite. Vielä on
talvea jäljellä ja pakko on lumikengillä vielä painua hangille uudestaankin. Kantohangilla
kuutamon aikaan nämä olisivat varmaan verrattomat apuvälineet.
Luetuista seikkailukirjoista asti elänyt unelma oli nyt toteutettu. Jack Londonin
jalanjälki ja lumi kantavat meitä edelleen.
 |
| Kuppi kaakaota. |
 | ||||||||
| Aku Ankan jäljet lumella. |
 |
| Orava on käynyt syömässä käpyjä. |
 |
| Istutettu taimi on saanut oman pälvensä. |
 |
| Ensimmäiset pälvet. |
